Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n huomiot lausuntopyyntöön sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista (VN/1463/2025)

1.       Raportissa ehdotetaan avustustoiminnan uudistamista kahdella vaihtoehtoisella mallilla. 

· A - Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa (raportin kappale 4.1.) · B - Muutokseen sopeuttaminen (raportin kappale 4.2)

Kumpi malleista soveltuu mielestänne paremmin uudistuksen lähtökohdaksi? Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry ei ota kantaa kumpi vaihtoehdoista soveltuu paremmin uudistuksen lähtökohdaksi. Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry näkee Maakunnallisten verkostojärjestöjen neuvottelukunnan tavoin, että esitettyjä vaihtoehtoja on selvitysraportin pohjalta erittäin vaikeaa vertailla, koska vaihtoehtoja on avattu hyvin eri tavalla. Vaihtoehto A on monilta osin kannatettava, mutta monilta osin kuitenkin epäselvä ja tulkinnanvarainen sen toteuttamiseen ja vaikutuksiin liittyen. Vaihtoehto A:n ongelmana on, että avustusten jakautumisen osalta esitettyihin prosenttisosuuksiin ei ole esitetty perusteluja tai vaikutustenarviointia. Esitettyjen toimenpiteiden aikataulu on myös erittäin haastava.

2.       Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle, jotka liittyvät yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, joihin liittyvään toimintaan tulisi jatkossa kohdentaa STEA-avustuksia. Teemat liittyvät suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, kuten ikärakenteen muutokseen ja kansansairauksiin.

Kappaleessa 4.1 esitetyt teemat ovat:

 · lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen

· ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen

· mielenterveyden edistäminen

 · yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen

· väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy)

Ovatko esitetyt teemat edustamasi organisaation näkökulmasta perusteltuja?

Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ei ota kantaa teemojen valintaan tai laita niitä tärkeysjärjestykseen.  Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n mielestä esitetyt teemat ovat sinänsä tärkeitä ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja. Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry:n näkökulmasta teemojen painottaminen yksinään ei kuitenkaan ole riittävää eikä täysin perusteltua.

3.       Selvityshenkilön raportissa on esitetty kappaleessa 4.1.3., että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi? Kannatatteko ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi?

Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ei kannata avustusten siirtämistä hyvinvointialueilta STEAn hallinnoitavaksi. Hyvinvointialueilla on paras ymmärrys omista alueellisista tarpeistaan ja niiden mahdollisuus vaikuttaa avustusten kohdentamiseen on erittäin tärkeää. Riskinä on, että jatkossa avustukset keskittyisivät valtakunnallisiin prioriteetteihin, mikä voisi jättää huomioimatta paikallisesti merkittäviä tarpeita ja alueellisia erityispiirteitä ellei hyvinvointialue saisi olla määrittämässä nykyiseen tapaan sen alueen avustusten painopisteitä ja kohteita. Huoli paikallisten järjestöjen tilanteesta on suuri, koska näissä järjestöissä kohdataan apua tarvitsevia ihmisiä joka päivä. Alueellisesti ja paikallisesti toimivat järjestöt ovat välttämättömiä kumppaneita kunnille ja hyvinvointialueille. Järjestöavustukset ovat myös yksi mahdollistaja konkreettiselle yhteistyölle järjestöjen ja hyvinvointialueen välillä.

On syytä myös huomioida, että hyvinvointialueilta avustusta saavat eivät ole pelkästään sote- järjestöjä, vaan mukana on myös muiden alojen järjestöjä, jotka eivät ole STEA-avustustoiminnan piirissä, mutta joiden toiminta täyttää hyvinvointialueen avustuskriteerit.  Järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueen välinen koordinaatio ja yhteistyö on olennaista, eikä tätä yhteistyötä voida ulkoistaa valtakunnalliselle tasolle. Hyvinvointialueen ja kuntien tiivis yhteistyö takaa myös sen, että avustuksia haetaan oikealta taholta ja on yhteisesti neuvoteltu kriteereistä, joten rahoitusta ei myönnetä päällekkäisiin toimintoihin.  On tärkeää, että Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue muiden hyvinvointialueiden tavoin säilyttää roolinsa avustusten kohdentamisessa omalla alueellaan, sillä tämä mahdollistaa avustusten joustavan ja tarkoituksenmukaisen kohdentamisen alueellisiin tarpeisiin.

4.       Kappaleessa 4.1.1.6 selvityshenkilö on esittänyt tapoja, joilla teemoja olisi mahdollista työstää edelleen siten, että STEAlla on alkuvaiheessa merkittävä rooli. Miten mielestänne mahdolliset muut teemat tulisi määritellä?

Mikäli teemapohjaiseen avustamiseen siirrytään, on vaikuttavuuden kannalta olennaista, että suurin osa avustuksista kohdentuu alueelliseen ja paikalliseen toimintaan sekä se, että alueelliset ja paikalliset järjestötoimijat ovat mukana päättämässä teemoista.

Mahdollisten uusien teemojen määrittelyssä on tärkeää hyödyntää järjestöjen käytännön kokemusta ja tietämystä, varmistaa joustavuus ja huomioida alueelliset erityispiirteet ja -tarpeet. Alueelliset painotukset ja erityistarpeet on otettava huomioon osana valtakunnallista teematyötä ja avustusten jakautumista. Avustusmallissa on keskityttävä kohdekohtaisiin kokonaisuuksiin. Mikäli malliin siirrytään, uudet teemat tulee määritellä yhteistyössä järjestökentän ja hyvinvointialueiden kanssa ja prosessi on toteutettava joustavasti, vaiheittain ja alueelliset tarpeet huomioiden. On tärkeää, että sisällöt antavat tilaa innovaatioille ja mahdollistavat järjestöjen ketterän reagoinnin uusiin haasteisiin. Onnistuminen edellyttää, että yhteiskehittämiselle ja suunnittelulle annetaan riittävästi aikaa ja resursseja.

5.       Muita huomioitanne raportista

Tässä Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen muita huomioita raportista.

-Raportissa esitetään monia kannatettavia ideoita, kuten alueellisen ja paikallisen toiminnan korostaminen ja joustavuuden lisääminen rahoituksessa. Kuitenkin ehdotuksissa tulee varmistaa, että rahoituksen kohdentaminen ja toimintatapojen muutokset eivät vaaranna järjestöjen autonomiaa, tasa-arvoa tai alueellista tasapainoa.

- Järjestöillä tulee olla mahdollisuus muuttaa toimintaa avustuspäätöksen ja teemakauden sisällä, jos se koetaan tarpeelliseksi. Vaikuttavuuden korostaminen ei saa kaventaa järjestöjen oman harkinnan ja asiantuntemuksen merkitystä toimintatapojen valinnassa, samoin tulee turvata mahdollisuus toteuttaa suoraan ihmisiltä nousevien tarpeiden pohjalta toimintaa. Vaarana on, että järjestöt nähdään julkisen sektorin täydentäjinä ilman itseisarvoa. Lisäksi esim. erityisryhmien ja vähemmistöryhmien järjestöillä on perustehtävänsä, joka tulee huomioida avustuskokonaisuudessa.

-Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys yhtyy SOSTEn huoleen siitä, ”että raportin malleissa järjestöjen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ollaan kaventamassa merkittävästi, mikäli toiminnan painopisteet määritellään tiukasti valtion hallinnon toimesta. Selvityksestä syntyy vaikutelma, että järjestöt itse eivät osaisi suunnata toimintaansa vaikuttavasti olennaisiin kysymyksiin. Tämä näkemys on ristiriidassa viime kesänä annetun kansalaisyhteiskuntastrategian peruslähtökohtien kanssa.”

 -A-vaihtoehdossa korostuu näkemys lähestymistavasta, jossa julkinen valta määrittelee järjestötoiminnan painopisteet ja resurssien kohdentamisen. Tämä heikentää järjestöjen kykyä vastata paikallisiin ja ennakoimattomiin tarpeisiin. Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys yhtyy Sosten näkemykseen, jossa ”kansalaisjärjestötoiminta perustuu kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin ja aloitteisiin. Vapaaehtoistoimintaa ei voida ostaa valtionavustuksilla, sillä sen perusta on ihmisten omassa tahdossa kantaa vastuuta ja toimia yhteisen hyvän edistämiseksi. Jos toiminnan painopisteitä määritellään ulkopuolelta, vaarana on, että järjestötoiminta muuttuisi yhä enemmän ammattimaiseksi ja vastikkeelliseksi, mikä loitontaisi sitä aktiivisesta ja elinvoimaisesta kansalaisyhteiskunnasta.”

-Raportti ei ota riittävästi kantaa eri ryhmien yhdenvertaiseen asemaan. Esimerkiksi vammaisjärjestöjen ja muiden erityisryhmien asema jää heikoksi tai lähes olemattomaksi ehdotetuissa malleissa. Tämä voi pahimmillaan johtaa osallisuuden ja tasa-arvon kaventumiseen.

- Mikäli vaihtoehto A toteutuu, edellyttää sen onnistunut toteuttaminen laajaa sitoutumista monilta eri toimijoilta. Hyvinvointialueita ja kuntia on kannustettava osallistumaan yhteiseen hyvinvointityöhön läpi niiden organisaatioiden. Viestintää ja koulutusta on suunnattava myös niille, ei ainoastaan järjestöille. Lisäksi on varmistettava, että hyvinvointitietoa on saatavilla alueilla saman tasoisesti ja tulevaisuusorientoituneesti. Vaikuttavuuden arvioinnin osalta tulee ottaa huomioon pitkän aikavälin vaikutukset, joiden aikaan saamiseksi vaaditaan monitoimijaista, alueellista, pitkäjänteistä suunnittelua ja johtamista. Alueilla tehtävää työtä ei voida johtaa valtakunnallisesti ilman vahvaa paikallista yhteistyötä.

- Kannatettavaa, että jokaiselle hyvinvointialueelle myönnetään koordinaatio- ja tukiorganisaatiolle yleisavustus.

-Erittäin kannatettavaa, että alueellisen toiminnan avustaminen ja jäsenjärjestöavustukset painottuisivat avustuksissa nykyistä enemmän. STEA: n nykyisestä käytännöstä poiketen Ak- ja jäsenjärjestöavustus tulee lisäksi mahdollistaa samalle toimijalle, koska ne voivat kohdentua eri toimintoihin.

 - Yleisavustusten mahdollistaminen muillekin kuin valtakunnallisille järjestöille on tärkeää, sillä ne tukevat järjestöjen toimintakykyä ja mahdollistavat myös alueellisten toimijoiden tukemisen. Raportissa ehdotettu väestömäärään perustuva paikallisen toiminnan rajaaminen asettaa maakunnat ja järjestöt eriarvoiseen asemaan, eikä turvaisi paikallista toimintaa riittävissä määrin. Mikäli paikallisen toiminnan avustaminen lakkautetaan, tulee alle 35 000 asukkaan väestöpohjalla toimiville yhdistyksille antaa riittävä aika sopeutua esim. yhdistymisin tai toiminta-aluetta laajentamalla.

- Varallisuuden vaikutusta avustuksiin ei tulkita ja toteuteta tällä hetkellä tasa-arvoisesti. Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry pitää perusteltuna, että varallisuus vaikuttaa avustuksiin, mutta näkee raportissa esitetyssä kaavamaisessa mallissa ongelmia sekä yhtyy SOSTE ry:n lausuntoon näiltä osin: ”SOSTE katsoo, että järjestön varallisuusasemaa ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella. Yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdentua satunnaisia eriä. Kaikki järjestöjen toiminta ei ole kalenterivuosittaista, vaan joitakin toimintoja, esimerkiksi suuria tapahtumia, koulutuskokonaisuuksia tms. voidaan järjestää vain joka toinen tai kolmas vuosi. Toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus edellyttää yhtä tilikautta pidemmän aikavälin huomioimista. Näin ollen tarkasteltavaksi pitäisi ottaa ainakin kolme viimeisintä tilinpäätöskautta. On myös huomioitava, että kiinteän omaisuuden realisointi ei ole yksinkertaista, eikä välttämättä kovin nopeaakaan tai tarkoituksenmukaista.” Lisäksi mm. hanketoiminnassa tarvittava nettovarallisuus tulee huomioida varallisuuden arvioinnissa joustavasti, koska moni rahoitus edellyttää, että järjestöllä on riittävä talouden puskuri vastata kuluista, kun rahoitus maksetaan jälkikäteen.

- On kannatettavaa, että STEA-avustuksia voisi käyttää joustavammin esimerkiksi EU-hankkeiden omarahoitusosuuksiin.

- Kolmivuotinen avustuspäätös on kannatettava muutos, sillä se mahdollistaisi nykyistä pitkäjänteisemmän toiminnan suunnittelun. Kannatettavaa on myös, että tuloksellisuus- ja vuosiselvitykset tehtäisiin nykyistä harvemmin, samoin erillisen tilintarkastusraportoinnin (AUP) alarajan nostaminen 500 000 euroon. Tuloksellisuusraportointia tulee lisäksi kehittää edelleen tiiviissä yhteistyössä järjestökentän kanssa.

- Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen sosiaali- ja terveysalan järjestöille on erittäin kannatettava asia, mutta se ei ratkaise rahoituksen turvaamisen ongelmaa. Kaikilla järjestöillä ei ole resursseja varainkeruuseen tai niillä ei ole mahdollista saada sellaisia lahjoituksia, että sillä voitaisiin turvata toimintaedellytyksiä.

- On positiivista, että STEAn roolia asiantuntijatahona ja eri rahoitusmuotojen yhteensovittamista ja keskinäistä yhteistyötä korostetaan. STEA-avustusten käyttö ESR-hankkeiden omarahoitusosuuksissa on myös kannatettavaa.

- Järjestöjen tiivis yhteistyö oppilaitosten ja muiden toimijoiden kanssa on jo osa nykyistä toimintaa ja sitä tulisi tukea edelleen sekä mahdollistaa raportin mukaisesti myös aiempaa laajemmin esim. tutkimusyhteistyötä.

- STEAn avustusten ja niiden myöntämisperusteiden suhdetta muihin valtionavustuksiin tulisi myös tarkastella ainakin tasapuolisuuden sekä vaikuttavuusperusteisen yhteistyön näkökulmista.

-Kaikessa avustuksia koskevassa uudistustyössä sekä mahdollisissa uusissa toimintamalleissa tulee kuulla alueellisia ja paikallisia toimijoita nykyistä enemmän.

Tätä lausuntoa voivat halutessaan käyttää pohjana myös muut toimijat.